Puhe Ikaalisissa, isän hautajaispäivänä

Jouluaatonaattona 1949 syntyi Riitialan postin yläkertaan Liisille ja Intolle esikoinen, Jyrki poika. Jyrki syntyi Talosten taloon, jossa yläkerran rakastavan äidin ja isän lisäksi elämää rikastivat alakerran Esa-taata ja Aune-mummu. Eikä kotikylän rakkaus siihen loppunut, sillä kodin lisäksi Riitiala oli täynnä Talosia ja täynnä Kiasia, lähimmät Hanna ja Viljo Kianen heti isän kotitalon naapurissa. Jyrki syntyi Riitialan yhteisöön jossa lähimmäinen tunsi toisen, ilot olivat moninkertaisia ja surut yhdessä kannettuja.

Jyrkin lapsuuden leikkikaveriksi syntyi 3 vuotta isän jälkeen Merja-sisko. Kun isä oli lähes 8-vuotias syntyi perheeseen pikkuveli Harri ja perheen kuopus Terhi tuli maailmaan, isän ollessa kymmenvuotias.

Jyrkin Into-isä oli aloittanut kuorma-auton ajamisen jo 15-vuotiaana, Ikaalisissa kun ei sotavuosien vuoksi ollut enää yhtään kuljettajaksi kykenevää miestä. Jyrkin ja Merjan varhaisina lapsuusvuosina Into ajoi kuusipäiväistä työviikkoa kahdessa vuorossa, milloin puutavaraa metsistä uittoon, milloin maa-ainesta Isänmaan rakentamiseen. Liisi-äiti kantoi kotia ahkeruudella, lämmöllä ja rakkaudella, auttaen ja huolehtien usein myös muista kuin vain oman perheen lapsista.

Isä on kertonut omasta lapsuusajastaan seuraavasti:

Lapselle kolmen sukupolven yhteiseloon perustunut perhe oli suuri rikkaus. Oli äiti, joka huolehti ja loi lämmön. Isä, joka teki paljon työtä ja ratkaisi isot asiat. Taata, joka hallitsi kädentaidot, piti huolta talosta ja opetti Talosen suvun kalapaikat Vähäjärven pikkupäästä. Ja mummu, jolle omat olivat rakkaita, ylitse kaikkien muiden, eikä koskaan moittimisen kohteita. Kahdeksan hengen ja kolmen polven perhe oli lujasti yhtä.

Isälle Riitiala oli maailman napa, sen hän muisti opettaa vielä aikuisena omille lapsilleen. Nuoruusvuosina isän tie vei kyläkirjastoon. Silloin Aune-mummun ja Esa-taatan opastuksella pojanpoika alkoi lukemaan Paasikiven kirjoja jolloin kansallismielisyyden siemen Jyrkin sydämeen kylvettiin.

Riitialassa Penttilän tilalla oli isän toinen mummula. Vilho-papan Penttilä oli maalaistalo jossa isä sai Ari, Rainer ja Mauri serkkujen kanssa oppia maatalon moninaisiin töihin ja toimiin aina navetan ja tallien eläintenhoidosta, puuklapien liiteriin ajoon sekä peltotöistä sonnanajoon asti.

Isä eli nuoruuttaan Suomessa jossa vallitsi vapauden riemu ja uuden tulevaisuuden nälkä. Tulevaisuuden ihanteiden keskiössä oli demokraattinen oikeusvaltio ja läntinen markkinatalous. Tämän tulevaisuuden vision puolesta toimiminen syttyi isässä synnyttäen halua taistella sen puolesta.

Isä on kertonut nuoruutensa mieleenpainuvista hetkistä elokuisen päivän 1968, kun Varsovan liiton neuvostopanssarit sekä 200 000 sotilasta marssivat Tsekkoslovakiaan estäen maan uudistukset kohti parempaa huomista. Isä kuunteli tapahtumia Penttilän sonnanajossa matkaradio mukanaan. Tuskinpa sen vauhdikkaampaa paskanajoa on talikoilla sittemmin ollutkaan, kuin mikä seurasi 19-vuotiaan Jyrkin kiukusta sortoa vastaan.

John F. Kennedy sanoi isän nuoruuteen vahvasti vaikuttaneet sanat Länsi-Berliinissä, keskellä kylmää sotaa. Ne jäivät kaikumaan nuoren Jyrkin mieleen:

Kaksi tuhatta vuotta sitten ylpeintä, mitä ihminen saattoi sanoa, oli ”civis Romanus sum” (”olen Rooman kansalainen”). Tänään, vapaassa maailmassa, ylpeimmät sanat ovat ”Ich bin ein Berliner”.

Kaikki vapaat ihmiset, missä tahansa he elävät, ovat Berliinin kansalaisia ja siksi, vapaana ihmisenä sanon ylpeästi: ”Ich bin ein Berliner”.

Olen sittemmin pienenä poikana, yhdessä isän kanssa, hajottanut Berliinin muuria, olen varma, että nämä sanat löivät isän päässä siinä hetkessä.

Jyrkin Into-isä perusti kotitalon viereen huoltoaseman ja rakensi uuden, kun uusi 3.tie Vaasaan rakennettiin. Isä kasvoi yhdessä sisarustensa kanssa yrittäjyyteen.

Tampereen yliopisto lisäsi isän journalismin nälkää, poliittinen aktiivisuus ajoi kohti vaikuttamista niin oman kaupungin kehityksen kuin valtakunnan eteen. Isä toimi aktiivisesti Kokoomuksen nuorissa ja myöhemmin Satakunnan Kokoomuksen puheenjohtajana sekä puolueen eri työelimissä ollen mm. puoluekokouksen puheenjohtajana.

Ikaalisissa isä oli perustamassa urheiluseura Nousevaa Voimaa. Hän toimi kaupunginvaltuuston jäsenenä, kaupunginhallituksen puheenjohtajana, Ikaalisten lämpö Oy:n hallituksen puheenjohtajana, Ikaalisten kehittämisyhtiön puheenjohtajana, Ikaalisen-Parkanon Puhelin Oy:n hallituksen jäsenenä, Ikaalisten Säästöpankin hallituksen puheenjohtajana, Ikaalinen Oy:n hallituksen jäsenenä sekä Sata-Häme Soi juhlien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.

Vaikka Riitiala oli maailman napa, oli Taloslaisessa mentaliteetissa nälkä nähdä maailmaa. Isä veti jo nuorena ensimmäiset bussimatkat Ruotsin Uumajaan ja siitä edelleen Pohjois-Norjaa kohti. Yhdessä isän sisarusten kanssa ideoidut usean bussin letkat kulkivat myös Tukholmasta etelään Kööpenhaminaa kohti. Yksi erityinen matka muutti isän elämän.

Vuonna 1980 Tampereen Keskustorin pysäkiltä nousi isän johtaman bussin kyytiin kaksi kaunista sisarusta, lähdössä matkalle Kööpenhaminaa kohti. Matkassa ei päästy vielä edes Lempäälän ohi, kun Telle-sisko kysyi bussin penkissä Airilta, mitä eläintä tuo matkanjohtaja hänestä muistuttaa. – Lammasta, Airi tuumasi.

Väkeä oli matkalle myyty niin paljon, että reissussa oli 3 bussia. Isä kertoi todenneensa muille matkanjohtajille, että viimeinen ilta on hänellä sitten vapaa. Se ilta Vin&Ölgrud -ravintolassa meni pitkäksi, se oli äidin ja isän ensimmäinen yhteinen. Tällä välin leirintäalueelle vastuuseen jätetyt Harri-veli ja Nurmilahden Juha ottivat varkaankin kiinni - valitettavasti vain väärän paikallisen miehen. Haluankin tässä yhteydessä tuoda henkilökohtaiset kiitokseni sille, joka tuolle matkalle oli jakanut juuri oikeat asiakkaat isän bussiin.

Kevättalvella 1983 Airi ja Jyrki saivat toisensa Tyrvään kirkossa. Isä löysi onnensa äitistä.

Isä teki toisen elämäntyönsä toimittajana. Hän ehti olla 23 -vuotta päätoimittajana Pohjois-Satakunta lehdessä. Hän toimi päätoimittajana Radio Sata-Hämeessä, Nykypäivä -lehden toimitusneuvoston jäsenenä, Suomen paikallislehtien päätoimittajien puheenjohtajana sekä Julkisen sanan neuvoston jäsenenä.

Isä eli toimittajan työssään siitä samasta visiosta maailman muuttamiseksi entistä paremmaksi. Isän työtä leimasi totuuden löytäminen ja siitä kertominen, oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden halu sekä vastuu julkisen sanan vallan käyttämisestä.

Isä oli perustamassa yhtä Suomen ensimmäisistä kaupallisista radioista. Yhdessä Harri-veljen kanssa sekä Ikaalinen Oy:n rohkean hallituksen selkänojalla selvitettiin radion perustamista Viroon, sielläkin kansaa haluttiin vapauttaa neuvostovallan alta.

Airin ja Jyrkin esikoinen Karoliina syntyi marraskuussa 1983, minä puolentoista vuoden päästä siitä ja Pauliina puolentoista vuoden päästä minusta. Sitten meitä oli 3 alle 3 -vuotiasta lasta ja perheen isä, jonka päivät kuluivat päätoimittajan tunnittomissa työajoissa ja illat isänmaata ja kotiseutua rakentaen politiikassa. Äiti oli sissi, siinä missä isäkin.

Vuonna 1991 alkoi Airin ja Jyrkin tarinassa, kuten koko maailmassa, seuraava luku. Perustettiin metsämatkatoimisto Kiviniemen puskaan, bussimatkailua kun osattiin tehdä. Saman vuoden elokuussa Neuvostoliitto kaatui ja Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi. Lähtöaskeleet kylmän sodan päättymiselle oli otettu.

Isä ja äiti riensivät Baltian ja Viron matkailun kehittäjiksi. Alkoi isän toinen elämäntyö. Baltiaa kierrettiin, neuvotteluja käytiin, ihmiset kohdattiin, ystävyyksiä syntyi. Isä ja äiti tekivät rehellisyydellä ja innostuksella mahdottomasta mahdollista.

Tuskin arvasi Jyrki hypätessään enimmäisen kerran Georg Otsiin, että jonain päivänä on Ikaalisten Matkatoimisto Suomen suurin Viron matkojen tuottaja ja Tallink Siljan suurin yhteistyökumppani, vieden yli 120 000 suomalaista maailmalle joka ikinen vuosi. Ja tuskin arvasi Jyrki, että jonain päivänä nousee eteläinen sukulaiskansamme maaksi, jonka läntiset siteet ovat vahvemmat kuin Suomen. Huomenna alkaa Viron ensimmäinen kausi EU-puheenjohtajamaana, siitä isä olisi ylpeä.

Isä antoi paljon Virolle, ja sai elämänsä vastineeksi. Vuonna 2002 isä lyyhistyi Pärnussa hotellihuoneeseen. Sydäninfarktista selvittiin kiitos äidin, ja kiitos virolaisen ensiluokkaisen ensiavun. Suihkukone toi isän jatkohoitoon TAYS:iin.

Isä oli luonteeltaan lempeä ja ystävällinen, mutta hyvin määrätietoinen. En muista, että olisin saanut häntä koskaan suuttumaan, vaikka varmasti joskus se olisi ollut paikallaan. Sellaisen isän roolimallin hän oli kotoaan Into-isältään saanut.

Isä oli vilpitön ja välillä hassutteleva. Oma esikoiseni Aino muisteli taatan saaneen tanssin aikaan, kun Airi-mummu pyysi ravistamaan kauramaitopurkkia. Niinpä taata tanssi ja ravisti, tuottaen naurun lastenlapsien kasvoille. Silloin kun elämän arjessa iloa tarvittiin, sitä isä osasi tuottaa. Isä sai toimia Jyrki-taatana lähes 13 vuoden ajan, yhteensä jo seitsemälle lastenlapselle.

Vuosien ajan isä ja äiti olivat tuttu näky Ikaalisten kirkossa tapulin puoleisella penkillä. Siitä muodostui jo heidän oma paikkansa, kunnes koitti päivä, ettei isän kanssa enää voinut lähteä. Isä oli Jumalan mies, hiljainen kristitty, joka kohtasi ihmisen ihmisenä, Jumalan rakkauden kohteena.

Raamatussa Paavalin 1. kirje Korinttilaisille ja sen 1. luku kertoo näin:

Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.

Isän viimeiset vuodet olivat henkilökohtainen ristintie. Alzheimer on raaka sairaus, sen myötä käytös ja koko persoona muuttuvat. Isän voimakas ja lempeä olemus vaihtui hauraaseen ja heikkoon. Vuosien aikana tuo Korinttolaiskirjeen kohta on tuonut minulle lohtua, asiat ovat lopulta korkeimman kädessä.

Kiitän koko meidän perhekunnan puolesta kaikkia Teitä, jotka monin eri tavoin huolehditte isästä viimeisten vuosien aikana. Ohjasitte Jyrkin turvallisesti kotiin tai soititte hänen sijaintinsa meille omaisille. Kävitte katsomassa kotona tai Jyllin Kodilla, muistitte häntä ajatuksissa tai iltarukouksessa. Kiitos Teille kaikille, olitte isämme elämässä sellaisessa sijassa, että se sai teidät tänään tänne jakamaan surumme.

Isän elämän onni ja autuus on äiti. Airin huolenpito isästä viimeisten vuosien ajan ylittää kaikki inhimillisen ymmärryksen rajat. Isän elämän viimeiset 3 viikkoa kuluivat aamusta iltaan pitäen kiinni Airi rakkaan kädestä. Äiti huolehti, syötti, juotti, silitti päätä ja soitti musiikkia.

Viimein laskeutui rauha ja isä puettiin valkoiseen. Alkoi Jyrkin viimeinen matka, Jumalan kodin iankaikkisuus. Hyvä Jumala, pidä isästä hyvää huolta!